Paluumuutto

2010-08-19T22:24:01+03:00

Yleensä asioilla on tapana sitten tapahtua nopeasti, kun jotain rupeaa tapahtumaan. Muutan Suomeen näillä näkymin syys-lokakuun vaihteessa. Lisää taustoja ja tuntoja asiasta vähän myöhemmin.

Elonmerkki

2010-07-10T20:46:01+03:00

Hiljaiselon jälkeen hieman päivitystä ja huomioita satunnaisessa järjestyksessä.

Joukkoliikenne
Tekisi mieli pistää paikalliset joskus kurssille, jossa opetetaan, miten joukkoliikenteessä käyttäydytään. Enkä tarkoita nyt kännykkään suureen ääneen huutamista, paikan antamista vanhoille ihmisille/raskaana oleville/pienille lapsille tms, vaikka siinäkin tietysti olisi parantamisen varaa. Toisaalta, Soulin metron jälkeen tämä systeemi tuntuu vielä suhteellisen kohteliaalta sen suhteen, Koreassa ei kukaan voinut kuvitellakaan esim. antavansa paikkaansa jollekin toiselle, ja poisjäädessä oli ihan tavallista, että yksinkertaisesti vain työnnettiin pois tieltä, sen sijaan, että olisi kohteliaasti pyydetty siirtymään vähän. Mutta silti, joskus ruuhka-aikaan täälläkin on tosi raivostuttavaa. Ärsyttävintä lienee se, että joku tunkee hirveää vauhtia ovesta sisään, että varmasti ehtii ensimmäisenä, jo ennekuin poisjäävät ovat ehtineet ovesta ulos. Sitten jäädään siihen oven eteen seisomaan niin, etteivat toiset mahdu siitä vierestäkään, vain siksi, että varmasti pääsee ensimmäisenä ulos - seuraavalla pysäkillä. Tämmöinen kyllä lienee tuttua joka paikassa.
Olen myös ruvennut käyttämään enemmän bussia metron sijaan. Aikaisemmin olen käyttänyt lähinnä vain raiteilla kulkevaa kulkuvälinettä, koska ne pysyvät yleensä aika hyvin aikataulussa, mutta viime aikoina bussi on ruvennut tuntumaan mukavammalta vaihtoehdolta. Se tietysti sitten aiheuttaa sen, että työmatkan kesto ei aina ole arvioitavissa. Yhtenä aamuna matkustin neljä pysäkinväliä tunnin verran, kun siihen yleensä menee kymmenisen minuuttia tai joskus allekin. Onneksi tästä ei ole töissä mitään ongelmia, porukka tulee paikalle muutenkin miten sattuu, ja yleensä mä kuitenkin olen siellä ensimmäisten joukossa.

Vuokranantaja
Uuden ihanan asunnon myötä olen saanut hieman vaikean vuokranantajan. Ei hänen kanssaan sinänsä mitään vaikeuksia ole, hän on vain hieman.. uusavuton. Täällä jos on jotain korjattavaa asunnossa, en voi soittaa huoltoyhtiölle tai talonmiehelle tms. vaan soitan vuokranantajalle, jonka kanssa sitten sovitaan, mitä tehdään. Joissain tapauksissa vuokralainen sitten etsii korjaajan "vapailta markkinoilta" ja kutsuu hänet paikalle, oli kyse sitten mistä hommasta tahansa. Siinä tapauksessa yleensä sitten kannattaa soitella kaikki tutut läpi, josko joku tietäisi luotettavan työmiehen, kelle tahansa kun ei aina kannata soittaa, riippuen tietysti siitä, mitä pitää tehdä. Ja vaikka itse hoitaisin korjauttamisen, kannattaa pyytää vuokranantajaa paikalle, tai muutama todistaja ja ottaa valokuvia ja tehdä tarkat dokumentoinnit vahingosta, korjauksesta ja kuluista. Toinen vaihtoehto asian hoitoon on se, että vuokranantaja soittaa taloyhtiön edustajalle ja asia yritetään hoitaa sitä kautta. Nykyinen vuokranantajani on siitä hankala, että hänelle on vaikea selittää yhtään mitään. Jos sanon, että ilmastoinnista vetää, hän ei ymmärrä, että mitä tarkoitan, käskee vain sammuttaa sen, koska sehän kuluttaa sähköä, eikä millään käsitä, että se nimenomaan ei ole päällä. En kai mä päällä olevasta ilmastoinnista valittaisi, että vetää... (Syy kyllä sitten onneksi selvisi, kun huoltomiehet kävivät sitä katsomassa) Täällä vuokralainen maksaa hoitovastikeen. Vähän aikaa sitten sitä päätettiin nostaa, mutta vuokranantajani ei millään käsittänyt, että mitä se tarkoittaa, vaikka monta kertaa sanoin hänelle, että hoitovastike on tästä lähtien niin-ja-niin paljon. Hän ei ollut ilmeisesti koskaan kuullut, että hoitovastiketta voidaan nostaa... Samanaikaisesti taloomme otettiin yövartija väliaikaisesti josta jokaisen osakkaan piti maksaa yksi ylimääräinen hoitovastike, jota hän ei myöskään millään käsittänyt, vaikka kuinka monta kertaa selitin tilanteen. Onneksi sentään mun ei tarvinnut maksaa tuota ylimääräistä maksua, vaikka siinä niin meinasi käydä. Joka kerta kun mun pitää soittaa vuokranantajalleni siirrän sitä niin kauan kuin vain mahdollista, en vain yksinkertaisesti jaksaisi selittää ihan yksinkertaisia asioita. Saa nähdä miten käy, kun asunto pitäisi nyt viimeinkin maalata... En oikein tiedä, miten se voidaan hoitaa, kun asunto on täynnä kalusteita...

Työnhaku
Työnhaun suhteen ei edelleenkään mitään uutta. En ole kuitenkaan edelleenkään mitenkään epätoivoisesti hakenut kaikkia mahdollisia paikkoja, vaan vain sellaisia töitä, jota oikeasti haluaisin tehdä, ja tiedän, että ko tehtävässä pärjäisin. Välillä hakemuksia on mennyt viikossa useampiakin, välillä ei yhtään. Tilanne alkaa kieltämättä olla jo hieman rasittava, varsinkin kun olisin valmis irtisanoutumaan nykyisestä paikastani saman tien, mutta yritän kuitenkin olla positiivinen. Ei se tietenkään aina mitenkään helppoa ole. Nykyisessä työpaikassani tilanne on se, että sain taas vaihteeksi uuden pomon. Kaksi manageria vaihtoi paikkaa keskenään, ja koska mulla ei ole team leaderiä, niin sillä on isompi merkitys mulle, kuin muille tiimeille. Tosin, porukkaa on siirrelty tehtävistä toiseen monessakin tiimissä, ja kohta varmaan kaikki muut on saanut vaihtaa tehtäviä paitsi minä ja mun norjalainen kollega. Tosin sille on ihan luonnollinen selitys, kielitaito ja paikallinen tuntemus. Vaikka nykyisestä manageristani ehka vähän enemmän tykkäänkin kuin edellisestä, niin silti tuntuu koko ajan siltä, että kaikesta pitää käydä pitkiä keskusteluita ja taisteluita, ja siihen alan olla aika väsynyt.

Kesä
Kesä on mennyt aika vauhdilla, mutta se on kyllä ihan tavallista. Kesäkuu on yksi vuoden kiireisimmistä kuukausista, jolloin ei yksinkertaisesti ehdi eikä jaksa nauttia kesästä. Tosin mulla oli jotenkin vielä niin hirveän paljon ohjelmaa, että kuukausi vain meni ohi. Onneksi täällä kesä jatkuu yleensä pitkään, elo-syyskuulle ainakin, tosin tänä vuonna kesä ei oikein ole ollut tullakseen. Vielä kesäkuussakin oli lämmintä välillä kymmenkunta astetta ja vettä on tullut ihan hirvittävästi. Tulvat ovatkin vaivanneet maata keväästä asti. Lisäksi tulvat ovat aiheuttaneet hirvittävän hyttysinvaasion. Juhannus meni maalla suomalaisessa seurassa, joka oli todella rentouttavaa. Käytännössä en tehnyt oikein yhtään mitään, söin paljon ja luin kirjaa riippukeinussa.

Hevoskastanja
Asuntoani vastapäätä on ihana hevoskastanjapuu, ja muutamia muitakin puita, joita en tunnista. (Alaa opiskelleena tuntuu todella turhauttavalta välillä, kun en tunnekaan kaikkia puulajeja täällä, edelleenkään. Pitäisi ehkä tehdä asialle jotain.) Kastanjapuussa on kuitenkin hurjan paljon elämää, jota on kiva seurailla. Ainakin siinä on kyyhkyspariskunnan pesä, ja pieniä tikkoja, mutta myös muita lintuja. Itse puu on jo vanha, vähän kuivanutkin, mutta aina se vain jaksaa kukkia ja rehottaa. Joskus se villiintyy kukkimaan uudestaan myös syys-lokakuussa, intiaanikesän aikaan.

Politiikka
Keväisten vaalien jälkeen politiikka on mennyt täällä ihan hulluksi. Uusi hallitus on oikein urakalla takonut uusia lakeja, ensimmäiset jo ennekuin hallitus ja pääministeri oli edes virallisesti nimitetty. Uusien lakien tekemisessä on yksi ainoa syy: edellisen hallituksen lakien kumoaminen. Oli kyse sitten ihan mistä tahansa, se pitää muuttaa, vaikka siinä ei olisikaan mitään järkeä. Lisäksi asiat tapahtuvat niin nopeasti, ettei kukaan pysy perässä. Sen, mitä luin uutisista eilen, on tänään jo ihan toisin, mutta huomenna päätetään asian suhteen jotain aivan muuta. Tilanne on itseasiassa entistä huolestuttavampi. Säästöjä on luvassa edelleenkin todella kovalla kädellä, ja samalla hinnat laukkaavat hirvittävää vauhtia ylöspäin. Esim. kahvi, jota ostan (250 gramman paketti) on maksanut tähän asti 1,5 euroa. Yhtäkkiä hinta oli noussut 1,8 euroon. Sinänsä pieni summa, mutta prosentuaalisesti todella paljon. Lisäksi kilohinnaksi tulee aika paljon, ja tuo on itseasiassa melkein halvinta kahvia, jota kaupasta löytyy.

Luova tauko

2010-05-16T22:42:01+03:00

Koska inspiraatiota kirjoittamiseen ei oikein ole viime aikoina ollut, ajattelin pitää pienen luovan tauon tämän blogin kanssa. Jatkan heti kun vain suinkin saan ajatuksia taas "paperille".

Vappu

2010-05-02T20:05:01+03:00

Täällä vappu ei ole niin iso juhla kuin Suomessa. Vappuaatto on ihan tavallinen päivä, eikä vappuun muutenkaan kauheasti valmistauduta. Vapunpäivä on tietysti pyhäpäivä, ja silloin järjestetään jonkun verran erilaisia kyläjuhlia sekä puolueet pitävät poliittisia palopuheitaan. Vappu ei kuitenkaan ole yhtä iso juhla kuin Suomessa. Paikalliset suomalaiset järjestävät täällä Suomen perinteiden mukaan kuitenkin vappupiknikin, johon itsekin osallistuin neljättä kertaa. Olimme sopineet ystävieni kanssa että ostamme evästä mukaan. Lauantaiaamuna sitten yhtäkkiä tajusin, että eiväthän kaupat olekaan auki, eikä kaapistani löytynyt oikein mitään viemistä. Laitoin ystävälleni viestin, että apua, oma osuuteni ei onnistu, kun unohdin ettei kaupat ole auki. Hän sitten soitti nauraen, että mitä, onko kaupat kiinni...!?! No, onneksi saimme ruokaa sen verran kasaan, ettemme ihan tyhjin suin jääneet, enkä ole varmaan ennekään juuri mitään sinne mennessäni vienytkään, tärkeintä on ollut ystävien tapaaminen. Kaupan aukioloaikojen kanssa sekoilu johtui muuten ihan siitä, että kaupat on täällä periaatteessa aina auki, ja eilenkin olisi tietty löytynyt joitan aukiolevia putiikkeja, mutta emme sitten jääneet asiaa sen enempää miettimään.

Piknikillä oli taas oikein mukavaa. Siellä oli paljon ihmisiä, täällä enemmän tai vähemmän vakituisesti asuvia suomalaisia, ehkä jonkun verran lomailijoita ja opiskelijoita. Vaihdoimme kuulumisia kuumassa, paahtavassa auringonpaisteessa ja söimme suomalaisia munkkeja kuohuviinin kera. Sain taas hyviä vinkkejä, ja solmin uusia tuttavuuksia. Kaiken kaikkiaan taas mukava päivä. Ja jostain syystä olin taas viimeinen, joka piknikiltä poistui, jäimme sinne vielä ystäviemme kanssa juttelemaan. Toiset jatkoivat vielä kaupungin yöelämään, mutta mä päätin tulla kotiin. Herään nykyään kuuden jälkeen kirkkaaseen auringonvaloon, joten illalla alkaa nukuttamaan viimeistään pimeän laskeuduttua, ja kuuma aurinko sekä kuohuviini myöskin teki tehtävänsä.

Praha

2010-04-18T21:37:01+03:00

Lomaviikon toinen matkakohde oli Praha. Tätä reissua olin suunnitellut jo jonkun aikaa. Matka sujui joutuisasti – enpä ole ennen nukkunut rajojen yli! Kaupunki on todella kaunis ja ihana, mutta turistien määrä alkoi kolmantena päivänä jo ahdistamaan. Majoituksemme oli ihanassa vanhassa kaupungissa, lähellä Charlesin siltaa, joka helpotti olemistamme kovasti. Jos kesken päivän tuli kylmä tai kuuma, pääsimme helposti hostelliimme. Hostellissa oli myös loistava palvelu. Kaksi ensimmäistä päivää meillä oli myös todella tuuria ilmojen suhteen, viimeisenä päivänä oli hieman viileää, mutta onneksi ei kuitenkaan satanut. Linnaan pääsimme vasta viimeisenä päivänä, sillä se oli kiinni Obaman ja Medvegyevin tapaamisen takia. Kaupungissa olikin aikamoinen valmiustila koko ajan. Suuresta turistimäärästä huolimatta tsekkiläiset vaikuttivat todella ystävällisiltä ja kohteliailta, ja jopa 80-vuotias kaupan myyjä puhui englantia. Voin siis suositella Prahaa matkakohteena, jos ihmisten paljous ei häiritse.

Kotiinpaluun jälkeen kiirehdinkin jo Suomi-koulun toimikunnan kokoukseen ja viimeinen lomapäiväkin meni kiireisesti, mutta onneksi lähinnä ystäviä tavatessa.

Loman jälkeen töihin paluu on ollut aika vaikeaa. Viikko ei ollut tarpeeksi, jotta olisin saanut levättyä kaikki väsymykset pois. Lisäksi motivaationi on ollut nollassa koko viikon, ja perjantain jälkeen jo miinuksellakin. Yritän nyt aktivoitua taas paremmin uuden työpaikan hakemisen suhteen, on jo viimeinkin aika tapahtua jotakin.

Viikonloppukin on mennyt taas ihan liian vauhdilla. Eilen käytiin ystäviemme kanssa maakuntamatkailemassa ja illalla elokuvissa. Kaunis auringonpaiste teki hyvää koko viikon kestäneen vesisateen jälkeen. Tänään oli tarkoituksena jatkaa haahuilua ja rentouttavaa ulkonaoloa, mutta päivä sujuikin hieman erilailla. Aamupäivällä autoin viestinnässä, kun paikalliset matkailuyrittäjät olivat järjestäneet bussikuljetuksen täältä Tallinnan satamaan tänne jumiin jääneille suomalaisille. Yhdistyksen kautta pääsen käsiksi postituslistamme sähköpostiosoitteisiin sekä nettisivuillemme, joten laitoimme viestiä eteenpäin kaikkien kanavien kautta. Ilmeisesti kuljetuksia on tarkoitus järjestää enemmänkin, jos lentokielto jatkuu.

Myöhemmin pyykkikoneeni aiheutti aikamoisen hässäkän. Yhtäkkiä kylpyhuoneesta kuului kauhea rysähdys, ja kauhukseni huomasin, että kone oli hypännyt oven eteen, eikä sitä siis saanut auki (se aukeaa sisällepäin). Ensimmäiseksi piti saada kone pysäytettyä, mutta koska en yltänyt sen nappeihin, piti sähköt sammuttaa pääkatkaisijasta. Sitten pitikin miettiä, että kenet saan auttamaan ongelman ratkaisemisessa. Ovi siis aukesi noin 5 cm... Muutaman puhelun jälkeen sain sitten onneksi apua, mutta kieltämättä aika mielenkiintoinen projekti siirtää oven takana oleva järkyttävän iso ja painava, vettä ja pyykkiä täynnä oleva kone pois edestä, kun sieltä takaa löytyy vielä hylly ja vessanpönttö. Vinkki: kannattaa ottaa kännykällä valokuvia, jotta näkee, mitä oven takana on. Loppujen lopuksi siis kaikki hyvin, mutta ehdin jo säikähtää pahemman kerran, että joudumme purkamaan koko oven karmeineen. Mutta taidan tästä lähtien pestä pyykkiä kylpyhuoneen ovi auki, vaikka kone onkin melko kovaääninen.

Pääsiäinen

2010-04-06T20:17:01+03:00

Pääsiäinen meni tänä vuonna Kroatiassa. Ensimmäinen kohde oli pääkaupunki Zagrab. Kaupunki on mukava "pikkukaupunki", jossa on noin miljoona asukasta. Emme olleet ystäväni kanssa varanneet majoitusta etukäteen, vaan päätimme etsiä jonkun kivan paikan vasta perille saavuttuamme. Loppujen lopuksi emme sitten joutuneet näkemään vaivaa juuri ollenkaan asian suhteen: katsoimme vanhasta matkaoppaastani yhden hotellin nimen, josta sitten otimme huoneen. Hotelli oli hassu: pyysimme kahden hengen huoneen, joka käytännössä sitten olikin kaksi yhden hengen huonetta, joiden välille oli tehty oviaukko! Mutta kyllähän se meille sopi, saimme omat kylppäritkin kumpikin. Tosin huoneet olivat kyllä todella pieniä, mutta ei se meitä haitannut. Iltapäivän ja illan kiertelimme kaupunkia kävellen ilman mitään sen kummempaa päämäärää. Emme siis olleet etukäteen päättäneet mitään "nämä-on-pakko-nähdä" -ohjelmaa. Koska oli pääsiäistä edeltävä lauantai, ei enää oikein mikään paikka ollut auki, mutta sekään ei meitä haitannut. Yleisvaikutelma kaupungista on, että joka paikassa on ehkä hieman ränsistynyttä, mutta kuitenkin siistiä. Lisäksi kaupunki tuntui hieman ahtaalta, mutta muuten kyllä mukavalta. Olisi kiva päästä sinne joskus uudestaankin vähän pitemmäksi aikaa.

Sunnuntaina otimme sitten suunnan Plitvicen kansallispuistoon, joka löytyy ihan Kroatian ja Bosnia-Hertsegovinan rajalta. Kyseessä on 300 neliökilometriä suuresta kansallispuistosta, josta löytyy vajaa 20 järveä ja lukemattomia vesiputouksia. Paikka kuuluu Unescon maailmanperintölistaan. Aivan uskomaton paikka! Sitä ei voi kuvailla, se on nähtävä. Kävelimme puistossa reilut neljä tuntia, käytännössä päästä päähän, lisäksi menimme veneellä suurimman järven yli. Pääsimme "päätepysäkille" illalla hieman ennen kuutta, ja huomasimme, että viimeinen kuljetus puiston toiseen päähän lähtee kuudelta. Jos olisimme jääneet siitä, olisi ollut edessämme parin tunnin kävely takaisin, pimeässä ja sateessa, karhujen ja susien seassa... Päätimme, ettemme edes ajattele tuota vaihtoehtoa, siis mitä olisimme tehneet, jos olisimme jääneet kyydistä.

Otimme taas huoneen ensimmäisestä hotellista, ja päivän ulkoilun jälkeen uni kyllä maittoi. Tosin öinen ukkonen herätti muutamankin kerran. Huoneemme oli vesiputouksille päin, eli veden kohina kuului myös huoneeseemme koko yön. Hotelli oli uusi ja siisti, niinkuin alueen kaikki muutkin rakennuksetkin. Alue kuuluu vyöhykkeeseen, jota serbit pitivät vallassaan Kroatian sodassa vuonna 1991. Käytännössä he siis tuhosivat kaikki rakennukset, ortodoksikirkkoja lukuunottamatta. Sodan jälkiä näimme paluumatkallakin, kun ajelimme vuorten läpi. Suurin osa rakennuksista oli sielläkin uusia, mutta pystyynjääneissä rakennuksissa oli vielä ampumisjälkiä ja osa raunioista oli jätetty paikoilleen. Uskomattoman kaunista seutua kyllä.
Maanantaiaamuna koimme tosin yllätyksen, kun huomasimme ulkona satavan räntää. Vuoristossa räntä muuttuikin sitten lumeksi, ja yhtäkkiä oli olo kuin talvisessa Lapissa. Kaikki meni kuitenkin hyvin. Ihana reissu sinänsä, vähän liian lyhyt tosin. Kroatian merenranta pitäisi vielä nähdä jossain vaiheessa, nyt se jäi väliin.

Tänään menin ystäväni luo lounaalle. Siinä heidän kadullaan tuli nuorimies kartan kanssa kyselemään jotain, ja valitti, kuinka pääkaupungin poliisi juoksuttaa häntä virastosta toiseen. Hän oli ihan asiallinen, ja kertoi, kuinka hänen tavaransa oli varastettu ja hänen pitäisi päästä kotiin maaseudulle ja pyysi rahaa bussilippuun. Hän lupasi jättää rahapussinsa (tyhjän) mulle pantiksi. Kun kieltäydyin, hän alkoi huutaa ja kirota ja haukkua mua todella törkeästi. Ensin hän lähti eri suuntaan, mutta yhtäkkiä huomasin hänen tulevan perässäni, ja ohitseni mennessään hän sylki kasvoilleni - onneksi suurin osa meni ohi. Olin niin järkyttynyt ja raivoissani, että en osannut sanoa yhtään mitään. Onneksi olin melkein ystäväni alaovella, eli pääsin pian kadulta pois. Multakin pääsi kyllä muutama ruma sana hänen luokseen päästyäni... Olisi ehkä pitänyt soittaa poliisille, kyseessä kun lienee jokin huumehörhö. Siinä vaiheessa kun hän rupesi puhumaan varastetuista tavaroista, tajusin kuulleeni tarinan ennenkin, tosin 2-3 vuotta sitten... Silloin hän tarjosi pantiksi likaista paitaansa ja silloinkin sain ihan yhtä kauheat haukut. Mutta meinasi kyllä mennä koko loma pilalle - onneksi ystäväni tarjoama punaviini vähän rauhoitti. Tosin en meinannut uskaltaa lähteä takaisin kotiin sieltä...

Nyt pitäisi pakata huomista reissua varten...

Viikkovilli

2010-04-02T21:42:01+03:00

Koko viikon olen ollut ihan sekaisin päivissä. Tiistaina olin varma, että on vähintään torstai ja keskiviikosta asti olen ollut perjantaissa... Mutta viikosta, ja vuoden ensimmäisestä neljänneksestä selvittiin kunnialla. Eilen ja tänään olikin sitten jo tosi hiljaista, istuttiin töissä lähinnä kahvilla, kun "meidän" maissamme oli tänään jo pyhäpäivä ja osassa maita jo eilinen oli vapaa. Pomomme lähettikin meidät eilen ja tänään kotiin jo kolmelta, ja seuraavien muutaman viikon ajan saamme lähteä jo neljän aikoihin kotiin. Kyllähän se meille käy, varsinkin kun illat ovat jo pitkiä, valoisia ja suht lämpimiä.

Eilen oltiin tyttöjen kanssa kurkkimassa Viking Clubissa. Tapahtuma järjestetään kerran kuukaudessa ja se on paikallisten pohjoismaalaisten kokouspaikka. En ole siellä ennen käynyt, mutta oli oikein mukavaa ja luvattiin mennä seuraavallakin kerralla, kun jäi juttu kesken.

Ensi viikon olen lomalla. Huomenna hypätään ystäväni kanssa autoon ja lähdetään reissuun. Takaisin tullaan maanantaina ja keskiviikkona lähden toisen ystäväni kanssa toiseen suuntaan. Mielenkiintoista. Toivottavasti passini kestää tämän ekan reissun... Toiselle reissulle riittää henkkarit onneksi.

Kevät

2010-03-24T16:28:01+02:00

Kevät tuli ihan yhtäkkiä. Vielä viime viikon puolivälissä satoi lunta ja oli hirveän kylmä. VIikonloppuna lämpömittari nousi jo melkein kahteenkymmeneen asteeseen ja krookuksen kukkivat pihalla. On sitä lämmintä jo odotettukin, talvi on ollut täälläkin pitkä ja kylmä. Tiedän, että Suomessa on vieläkin lunta ja pakkasta ja ollut tosi kylmä. Itseasiassa tämä kylmyys täällä kuitenkin usein yllättää suomalaiset, se kun on niin erilaista kylmää, joka menee luihin ja ytimiin. Ja toisaalta, paikalliset ystäväni sanovat, etteivät muista palelleensa Lapissa vietetyn vaihto-oppilasvuoden aikana. Mutta nyt iloitaan lämmöstä ja auringosta.

Työrintamalla ei mitään erikoista. Odottelen edelleen tarjousta siitä viimekertaisesta, mutta luultavasti en aio sitä ottaa vastaan. Riippuu tietysti siitä, mitä mulle sitten loppujen lopuksi tarjotaan (siis lähinnä palkasta) mutta tietääkseni heidän palkkatarjouksensa eivät ole mitenkään kummoisia. Täällä palkat ovatkin menneet alaspäin parin viime vuoden aikana reilusti - samalla, kun hinnat ovat nousseet ihan älytöntä vauhtia ja inflaatio laukkaa húrjaa vauhtia. Kolme vuotta sitten neuvoteltu hyvä palkka ei enää riitä oikein kunnolla edes välttämättömiin menoihin. Ja palkkani siis on paikallisesti todella hyvä. Uusia työpaikkahakemuksia en ole juurikaan viimeaikoina laittanut, koska yksinkertaisesti mitään mielenkiintoista ei ole tullut vastaan. Ulkomaalaisena täällä löytää töitä lähinnä palvelukeskuksista, joita tänne on viime vuosina perustettu pilvin pimein, mutta jossain vaiheessa tulee katto vastaan - koulutusta ja kokemusta on jo ihan liikaa. Aikaisemmin jo pelkällä erikoisen kielen taidolla (kuten suomi ja ruotsi) löysi täältä suht helposti töitä, ja löytää edelleekin, jos on vastavalmistunut, vähän työkokemusta omaava. Mulle ei enää edes vastata, jos laitan hakemukseni sellaiseen paikkaan. Kai se on myönnettävä, että jonnekin päin täältä on ajan myötä lähdettävä.

Lähestyvät vaalit myös tuovat hieman jännitystä ja huolta elämään. Kaikki merkit tulevasta ovat aika huolestuttavia, eikä oikein tiedä, mitä toivoisi tai odottaisi. Tällä hetkellä tietysti tärkeintä on, että ihmiset pysyvät rauhallisena, ja onneksi toistaiseksi on ihan rauhallista ollutkin. Vaalit ovat kuitenkin ihan kohta. Vaikka kaikilla puolueilla onkin omat vaaliohjelmansa, niin huolestuttavinta on ehkä se, että silti ei voi ollenkaan tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, voittajapuolueesta huolimatta. Poliitikot ja politiikka on tietysti joka paikassa samanlaista, mutta kun äänestäminen on melkein arpapeliä, niin onko se enää politiikkaa? Ja kenelle se on hyväksi? Poliitikoilla on vain kaksi päämäärää: päästä valtaan ja kaataa kaikki edellisen hallituksen tekemät lait ja päätökset. Itse en tietenkään näissä vaaleissa ole äänioikeutettu, mutta seuraan tilannetta kuitenkin tarkasti. Toisaalta olen niin naiivi, että en oikein osaa edes erottaa juttuja ja asioita toisistaan, eli ehkä on parempi, etten saakaan äänestää...

Odottavalla kannalla siis edelleen kaiken suhteen...

Keilausta

2010-03-14T22:42:01+02:00

Viikko meni taas vauhdilla, töitä oli ihan liikaa, kun norjalainen kollegani päätti lähteä lomalle ja oli sitten tapansa mukaan pari päivää kipeenä sen jälkeen. En kyllä edelleenkään juurikaan ylitöitä tehnyt, paitsi perjantaina, mutta silti. Perjantai-iltana olin kyllä ihan tööt. Odotin vain, että pääsen kotiin ja saan lasillisen viiniä...

Maanantaina oltiin taas yksissä läksiäisissä. Suomalaisyhteisömme siis pienenee entisestään. En kovin hyvin tänkertaisia poismuuttajia tuntenut, pahoittelimme vain, että harmi, ettei oikein ollut mahdollisuutta tutustuakaan paremmin. Aika on jotenkin mennyt niin eri paikoissa touhutessa. Mainitsin, että mistä sitä tietää, josko sitten Suomessa... Kovasti kyllä sieltäkin kannustettiin yrittämään sinne päin.

Keskiviikkona käytiin keilaamassa porukalla. Ystäväni houkutteli mut mukaan, muita en tuntenut ennestään. En ole koskaan aikaisemmin keilannut ja vähän sitä jännäsin etukäteen, mutta yllättävän pian pääsin vauhtiin mukaan, ja loppujen lopuksi tulin "kisassa" toiseksi. Meitä oli siis seitsemän yhteensä ja jäin voittajasta vain ihan muutaman pisteen jälkeen. Musta seuraava olikin sitten jo kaukana... Ainakin jotain onnistumisia! Viime aikoina niitä ei oikein ole ollutkaan, ainakaan mitään näkyvää. Työpaikastakaan ei ole kuulunut mitään.

Kylmä

2010-03-07T22:10:01+02:00

Muutaman keväisen lämpimän päivän jälkeen talvi tuli takaisin. Ulkona on oikeasti kylmä ja tänään tuli taas lunta. Kylmä myös jatkuu seuraavat päivät, ainakin ennusteen mukaan.

Töitten tiimoilta ei edelleenkään mitään erikoista. Pyysin headhunteriani vähän pommittamaan yritystä, josta vastausta siis edelleen odottelen, mutta hän sanoi, ettei oikein voi tehdä mitään. Heillä ei myöskään ole tarjota mulle mitään muuta paikkaa, mitä voisin yrittää samanaikaisesti. Tällainen odottelu on todella turhauttavaa, ja musta alkaa tuntua, etten heiltä oikeasti ole edes mitään tarjousta edes saamassa, tai vaikka saisin, niin voi olla, etten ota sitä vastaan. En vielä oikein tiedä. Yritin tutkiskella muita työpaikkailmoituksia, mutta en löytänyt oikein mitään mielenkiintoista.

Olen myös uudestaan alkanut miettiä täältä poismuuttoa. Olen puhunut asiasta joidenkin kanssa, ja kaikki kyllä mua siihen kannustavat, varsinkin palaamaan Suomeen. Myös muualta Euroopasta mun koulutuksella, kokemuksella ja kielitaidolla olisi helpompi löytää töitä ja vielä vähän normaalimmalla palkalla. Täältä on kesällä palaamassa Suomeen aika paljonkin porukkaa, ja myös hekin alkoivat houkutella myös mua muuttamaan sinne. No, kämpän ja muiden takia mun on oltava täällä vielä ainakin tän vuoden loppuun. Siksi ajattelinkin, että yritän ottaa tästä vuodesta irti kaiken sen, mitä vaan voin. Yritän tehdä paljon sellaisia asioita, mitä en ole tähän mennessä täällä jostain syystä tehnyt. Katson sitten syksyllä, että mihin päin rupean hakemaan. En siis vielä rupea Suomesta töitä hakemaan, tosin erehdyin menemään työkkärin nettisivuille ja näin siellä pari kiinnostavaa ilmoitusta... Mutta siis joo, en mä täältä ihan vielä halua pois. Töissä yritän vaan jotenkin selvitä, teen sen, mikä hyvältä tuntuu. Onneksi sentään kuitenkin tykkään työstäni kovasti, eli siinä mielessä töihin meno aamuisin ei ole ihan niin vaikeaa. Tosin jos mulle nyt tarjottaisiin jotain muuta, mielenkiintoista paikkaa kohtuupalkalla, niin varmaan lähtisin.

Eilen pidettiin hallituksen kokoustakin. Asiaa oli paljon, ja kokous venyi aikalailla. Saatiin kuitenkin paljon aikaiseksi, ja tänään sitten pistelin vielä kuitteja ja papereita järjestykseen, päivittelin nettisivuja ja kirjoittelin juttuja viikkotiedotteeseemme. Tuli oikein tehokas olo siitä. Tosin vielä olisi muutamia rästijuttuja tekemättä, mutta pikkuhiljaa...