Yleensä asioilla on tapana sitten tapahtua nopeasti, kun jotain rupeaa tapahtumaan. Muutan Suomeen näillä näkymin syys-lokakuun vaihteessa. Lisää taustoja ja tuntoja asiasta vähän myöhemmin.

Hiljaiselon jälkeen hieman päivitystä ja huomioita satunnaisessa järjestyksessä.

Joukkoliikenne
Tekisi mieli pistää paikalliset joskus kurssille, jossa opetetaan, miten joukkoliikenteessä käyttäydytään. Enkä tarkoita nyt kännykkään suureen ääneen huutamista, paikan antamista vanhoille ihmisille/raskaana oleville/pienille lapsille tms, vaikka siinäkin tietysti olisi parantamisen varaa. Toisaalta, Soulin metron jälkeen tämä systeemi tuntuu vielä suhteellisen kohteliaalta sen suhteen, Koreassa ei kukaan voinut kuvitellakaan esim. antavansa paikkaansa jollekin toiselle, ja poisjäädessä oli ihan tavallista, että yksinkertaisesti vain työnnettiin pois tieltä, sen sijaan, että olisi kohteliaasti pyydetty siirtymään vähän. Mutta silti, joskus ruuhka-aikaan täälläkin on tosi raivostuttavaa. Ärsyttävintä lienee se, että joku tunkee hirveää vauhtia ovesta sisään, että varmasti ehtii ensimmäisenä, jo ennekuin poisjäävät ovat ehtineet ovesta ulos. Sitten jäädään siihen oven eteen seisomaan niin, etteivat toiset mahdu siitä vierestäkään, vain siksi, että varmasti pääsee ensimmäisenä ulos - seuraavalla pysäkillä. Tämmöinen kyllä lienee tuttua joka paikassa.
Olen myös ruvennut käyttämään enemmän bussia metron sijaan. Aikaisemmin olen käyttänyt lähinnä vain raiteilla kulkevaa kulkuvälinettä, koska ne pysyvät yleensä aika hyvin aikataulussa, mutta viime aikoina bussi on ruvennut tuntumaan mukavammalta vaihtoehdolta. Se tietysti sitten aiheuttaa sen, että työmatkan kesto ei aina ole arvioitavissa. Yhtenä aamuna matkustin neljä pysäkinväliä tunnin verran, kun siihen yleensä menee kymmenisen minuuttia tai joskus allekin. Onneksi tästä ei ole töissä mitään ongelmia, porukka tulee paikalle muutenkin miten sattuu, ja yleensä mä kuitenkin olen siellä ensimmäisten joukossa.

Vuokranantaja
Uuden ihanan asunnon myötä olen saanut hieman vaikean vuokranantajan. Ei hänen kanssaan sinänsä mitään vaikeuksia ole, hän on vain hieman.. uusavuton. Täällä jos on jotain korjattavaa asunnossa, en voi soittaa huoltoyhtiölle tai talonmiehelle tms. vaan soitan vuokranantajalle, jonka kanssa sitten sovitaan, mitä tehdään. Joissain tapauksissa vuokralainen sitten etsii korjaajan "vapailta markkinoilta" ja kutsuu hänet paikalle, oli kyse sitten mistä hommasta tahansa. Siinä tapauksessa yleensä sitten kannattaa soitella kaikki tutut läpi, josko joku tietäisi luotettavan työmiehen, kelle tahansa kun ei aina kannata soittaa, riippuen tietysti siitä, mitä pitää tehdä. Ja vaikka itse hoitaisin korjauttamisen, kannattaa pyytää vuokranantajaa paikalle, tai muutama todistaja ja ottaa valokuvia ja tehdä tarkat dokumentoinnit vahingosta, korjauksesta ja kuluista. Toinen vaihtoehto asian hoitoon on se, että vuokranantaja soittaa taloyhtiön edustajalle ja asia yritetään hoitaa sitä kautta. Nykyinen vuokranantajani on siitä hankala, että hänelle on vaikea selittää yhtään mitään. Jos sanon, että ilmastoinnista vetää, hän ei ymmärrä, että mitä tarkoitan, käskee vain sammuttaa sen, koska sehän kuluttaa sähköä, eikä millään käsitä, että se nimenomaan ei ole päällä. En kai mä päällä olevasta ilmastoinnista valittaisi, että vetää... (Syy kyllä sitten onneksi selvisi, kun huoltomiehet kävivät sitä katsomassa) Täällä vuokralainen maksaa hoitovastikeen. Vähän aikaa sitten sitä päätettiin nostaa, mutta vuokranantajani ei millään käsittänyt, että mitä se tarkoittaa, vaikka monta kertaa sanoin hänelle, että hoitovastike on tästä lähtien niin-ja-niin paljon. Hän ei ollut ilmeisesti koskaan kuullut, että hoitovastiketta voidaan nostaa... Samanaikaisesti taloomme otettiin yövartija väliaikaisesti josta jokaisen osakkaan piti maksaa yksi ylimääräinen hoitovastike, jota hän ei myöskään millään käsittänyt, vaikka kuinka monta kertaa selitin tilanteen. Onneksi sentään mun ei tarvinnut maksaa tuota ylimääräistä maksua, vaikka siinä niin meinasi käydä. Joka kerta kun mun pitää soittaa vuokranantajalleni siirrän sitä niin kauan kuin vain mahdollista, en vain yksinkertaisesti jaksaisi selittää ihan yksinkertaisia asioita. Saa nähdä miten käy, kun asunto pitäisi nyt viimeinkin maalata... En oikein tiedä, miten se voidaan hoitaa, kun asunto on täynnä kalusteita...

Työnhaku
Työnhaun suhteen ei edelleenkään mitään uutta. En ole kuitenkaan edelleenkään mitenkään epätoivoisesti hakenut kaikkia mahdollisia paikkoja, vaan vain sellaisia töitä, jota oikeasti haluaisin tehdä, ja tiedän, että ko tehtävässä pärjäisin. Välillä hakemuksia on mennyt viikossa useampiakin, välillä ei yhtään. Tilanne alkaa kieltämättä olla jo hieman rasittava, varsinkin kun olisin valmis irtisanoutumaan nykyisestä paikastani saman tien, mutta yritän kuitenkin olla positiivinen. Ei se tietenkään aina mitenkään helppoa ole. Nykyisessä työpaikassani tilanne on se, että sain taas vaihteeksi uuden pomon. Kaksi manageria vaihtoi paikkaa keskenään, ja koska mulla ei ole team leaderiä, niin sillä on isompi merkitys mulle, kuin muille tiimeille. Tosin, porukkaa on siirrelty tehtävistä toiseen monessakin tiimissä, ja kohta varmaan kaikki muut on saanut vaihtaa tehtäviä paitsi minä ja mun norjalainen kollega. Tosin sille on ihan luonnollinen selitys, kielitaito ja paikallinen tuntemus. Vaikka nykyisestä manageristani ehka vähän enemmän tykkäänkin kuin edellisestä, niin silti tuntuu koko ajan siltä, että kaikesta pitää käydä pitkiä keskusteluita ja taisteluita, ja siihen alan olla aika väsynyt.

Kesä
Kesä on mennyt aika vauhdilla, mutta se on kyllä ihan tavallista. Kesäkuu on yksi vuoden kiireisimmistä kuukausista, jolloin ei yksinkertaisesti ehdi eikä jaksa nauttia kesästä. Tosin mulla oli jotenkin vielä niin hirveän paljon ohjelmaa, että kuukausi vain meni ohi. Onneksi täällä kesä jatkuu yleensä pitkään, elo-syyskuulle ainakin, tosin tänä vuonna kesä ei oikein ole ollut tullakseen. Vielä kesäkuussakin oli lämmintä välillä kymmenkunta astetta ja vettä on tullut ihan hirvittävästi. Tulvat ovatkin vaivanneet maata keväästä asti. Lisäksi tulvat ovat aiheuttaneet hirvittävän hyttysinvaasion. Juhannus meni maalla suomalaisessa seurassa, joka oli todella rentouttavaa. Käytännössä en tehnyt oikein yhtään mitään, söin paljon ja luin kirjaa riippukeinussa.

Hevoskastanja
Asuntoani vastapäätä on ihana hevoskastanjapuu, ja muutamia muitakin puita, joita en tunnista. (Alaa opiskelleena tuntuu todella turhauttavalta välillä, kun en tunnekaan kaikkia puulajeja täällä, edelleenkään. Pitäisi ehkä tehdä asialle jotain.) Kastanjapuussa on kuitenkin hurjan paljon elämää, jota on kiva seurailla. Ainakin siinä on kyyhkyspariskunnan pesä, ja pieniä tikkoja, mutta myös muita lintuja. Itse puu on jo vanha, vähän kuivanutkin, mutta aina se vain jaksaa kukkia ja rehottaa. Joskus se villiintyy kukkimaan uudestaan myös syys-lokakuussa, intiaanikesän aikaan.

Politiikka
Keväisten vaalien jälkeen politiikka on mennyt täällä ihan hulluksi. Uusi hallitus on oikein urakalla takonut uusia lakeja, ensimmäiset jo ennekuin hallitus ja pääministeri oli edes virallisesti nimitetty. Uusien lakien tekemisessä on yksi ainoa syy: edellisen hallituksen lakien kumoaminen. Oli kyse sitten ihan mistä tahansa, se pitää muuttaa, vaikka siinä ei olisikaan mitään järkeä. Lisäksi asiat tapahtuvat niin nopeasti, ettei kukaan pysy perässä. Sen, mitä luin uutisista eilen, on tänään jo ihan toisin, mutta huomenna päätetään asian suhteen jotain aivan muuta. Tilanne on itseasiassa entistä huolestuttavampi. Säästöjä on luvassa edelleenkin todella kovalla kädellä, ja samalla hinnat laukkaavat hirvittävää vauhtia ylöspäin. Esim. kahvi, jota ostan (250 gramman paketti) on maksanut tähän asti 1,5 euroa. Yhtäkkiä hinta oli noussut 1,8 euroon. Sinänsä pieni summa, mutta prosentuaalisesti todella paljon. Lisäksi kilohinnaksi tulee aika paljon, ja tuo on itseasiassa melkein halvinta kahvia, jota kaupasta löytyy.

Koska inspiraatiota kirjoittamiseen ei oikein ole viime aikoina ollut, ajattelin pitää pienen luovan tauon tämän blogin kanssa. Jatkan heti kun vain suinkin saan ajatuksia taas "paperille".

Täällä vappu ei ole niin iso juhla kuin Suomessa. Vappuaatto on ihan tavallinen päivä, eikä vappuun muutenkaan kauheasti valmistauduta. Vapunpäivä on tietysti pyhäpäivä, ja silloin järjestetään jonkun verran erilaisia kyläjuhlia sekä puolueet pitävät poliittisia palopuheitaan. Vappu ei kuitenkaan ole yhtä iso juhla kuin Suomessa. Paikalliset suomalaiset järjestävät täällä Suomen perinteiden mukaan kuitenkin vappupiknikin, johon itsekin osallistuin neljättä kertaa. Olimme sopineet ystävieni kanssa että ostamme evästä mukaan. Lauantaiaamuna sitten yhtäkkiä tajusin, että eiväthän kaupat olekaan auki, eikä kaapistani löytynyt oikein mitään viemistä. Laitoin ystävälleni viestin, että apua, oma osuuteni ei onnistu, kun unohdin ettei kaupat ole auki. Hän sitten soitti nauraen, että mitä, onko kaupat kiinni...!?! No, onneksi saimme ruokaa sen verran kasaan, ettemme ihan tyhjin suin jääneet, enkä ole varmaan ennekään juuri mitään sinne mennessäni vienytkään, tärkeintä on ollut ystävien tapaaminen. Kaupan aukioloaikojen kanssa sekoilu johtui muuten ihan siitä, että kaupat on täällä periaatteessa aina auki, ja eilenkin olisi tietty löytynyt joitan aukiolevia putiikkeja, mutta emme sitten jääneet asiaa sen enempää miettimään.

Piknikillä oli taas oikein mukavaa. Siellä oli paljon ihmisiä, täällä enemmän tai vähemmän vakituisesti asuvia suomalaisia, ehkä jonkun verran lomailijoita ja opiskelijoita. Vaihdoimme kuulumisia kuumassa, paahtavassa auringonpaisteessa ja söimme suomalaisia munkkeja kuohuviinin kera. Sain taas hyviä vinkkejä, ja solmin uusia tuttavuuksia. Kaiken kaikkiaan taas mukava päivä. Ja jostain syystä olin taas viimeinen, joka piknikiltä poistui, jäimme sinne vielä ystäviemme kanssa juttelemaan. Toiset jatkoivat vielä kaupungin yöelämään, mutta mä päätin tulla kotiin. Herään nykyään kuuden jälkeen kirkkaaseen auringonvaloon, joten illalla alkaa nukuttamaan viimeistään pimeän laskeuduttua, ja kuuma aurinko sekä kuohuviini myöskin teki tehtävänsä.

Kotiinpaluun jälkeen kiirehdinkin jo Suomi-koulun toimikunnan kokoukseen ja viimeinen lomapäiväkin meni kiireisesti, mutta onneksi lähinnä ystäviä tavatessa.

Loman jälkeen töihin paluu on ollut aika vaikeaa. Viikko ei ollut tarpeeksi, jotta olisin saanut levättyä kaikki väsymykset pois. Lisäksi motivaationi on ollut nollassa koko viikon, ja perjantain jälkeen jo miinuksellakin. Yritän nyt aktivoitua taas paremmin uuden työpaikan hakemisen suhteen, on jo viimeinkin aika tapahtua jotakin.

Viikonloppukin on mennyt taas ihan liian vauhdilla. Eilen käytiin ystäviemme kanssa maakuntamatkailemassa ja illalla elokuvissa. Kaunis auringonpaiste teki hyvää koko viikon kestäneen vesisateen jälkeen. Tänään oli tarkoituksena jatkaa haahuilua ja rentouttavaa ulkonaoloa, mutta päivä sujuikin hieman erilailla. Aamupäivällä autoin viestinnässä, kun paikalliset matkailuyrittäjät olivat järjestäneet bussikuljetuksen täältä Tallinnan satamaan tänne jumiin jääneille suomalaisille. Yhdistyksen kautta pääsen käsiksi postituslistamme sähköpostiosoitteisiin sekä nettisivuillemme, joten laitoimme viestiä eteenpäin kaikkien kanavien kautta. Ilmeisesti kuljetuksia on tarkoitus järjestää enemmänkin, jos lentokielto jatkuu.

Myöhemmin pyykkikoneeni aiheutti aikamoisen hässäkän. Yhtäkkiä kylpyhuoneesta kuului kauhea rysähdys, ja kauhukseni huomasin, että kone oli hypännyt oven eteen, eikä sitä siis saanut auki (se aukeaa sisällepäin). Ensimmäiseksi piti saada kone pysäytettyä, mutta koska en yltänyt sen nappeihin, piti sähköt sammuttaa pääkatkaisijasta. Sitten pitikin miettiä, että kenet saan auttamaan ongelman ratkaisemisessa. Ovi siis aukesi noin 5 cm... Muutaman puhelun jälkeen sain sitten onneksi apua, mutta kieltämättä aika mielenkiintoinen projekti siirtää oven takana oleva järkyttävän iso ja painava, vettä ja pyykkiä täynnä oleva kone pois edestä, kun sieltä takaa löytyy vielä hylly ja vessanpönttö. Vinkki: kannattaa ottaa kännykällä valokuvia, jotta näkee, mitä oven takana on. Loppujen lopuksi siis kaikki hyvin, mutta ehdin jo säikähtää pahemman kerran, että joudumme purkamaan koko oven karmeineen. Mutta taidan tästä lähtien pestä pyykkiä kylpyhuoneen ovi auki, vaikka kone onkin melko kovaääninen.