Torstaina kävin katsomassa naapuritalon pientä kaksiota. Se oli just niin ihana, kuin ajattelinkin sen olevan. Omistaja oli sympaattinen ja saimme sovittua asioista aika hyvin. Ainakin mulle jäi mielikuva, että kyseessä on ihan luotettava omistaja ja välittäjäkin oli reilun ja ammattitaitoisen oloinen. Pyysin ystäväni mukaan asuntoa katsomaan ja hänkin oli sitä mieltä, että mun kannattaa asunto ottaa, jos vain suinkin mahdollista. Lupasin palata asiaan parin päivän sisään. Eilen sitten kävin katsomassa vielä yhtä toista asuntoa, joka on hieman isompi, seitsemännen kerroksen asunto. Siinä olisi aivan upeat näköalat ja iso parveke, jota kyllä kovasti kaipaan. Asunto olisi työkaverini sedän kuolinpesän omistuksessa. Vuokraa kysyttäessä vastaus oli, että se riippuu ihan musta, että paljonko siitä haluaisin maksaa, ja voidaan sitten neuvotella tarkemmin, mutta he eivät asuntoa vuokraa kenellekään muulle, kuin mulle. Tietysti olisi houkuttelevaa sanoa jokin naurettavan pieni summa, mutta se ei olisi kuitenkaan mitenkään reilua, vaan siitä pitäisi maksaa ihan suht normaali hinta kuitenkin. Lisäksi asunnon kulut ovat todella huimat, joten se tulisi kalliiksi pitää. Ja kun otetaan huomioon vielä se, että entisen asukkaan poismenosta ei ole vielä kovinkaan kauan aikaa, kuolinpesä tuntui olevan vielä aika lailla järkyttynyt tilanteesta, lähinnä niin, että suunnitelmissa oli asunnon sisustamista ja toiveena, että osa siellä olevista tavaroista jäisi sinne omille paikoilleen. Käytännössä se tarkoittaisi sitä, että en varmaankaan saisi juurikaan päätösvaltaa sen suhteen, että miten sen sisustaisin...

Sitäpaitsi muuttaminen naapuritaloon olisi niin paljon yksinkertaisempaa, voin hoitaa melkein koko muuton tarvittaessa vaikka yksin. Eli päädyin siihen ensimmäiseen kaksioon, ja ilmoitinkin välittäjälle asiasta. Joudun nyt sitten kuitenkin odottamaan maanantaihin saakka omistajan päätöstä, koska hän on luvannut näyttää sitä vielä jollekin toiselle. Lisäksi tämä toinen on ilmeisesti halukas maksamaan enemmän vuokraa kuin mä. Joudun nyt sitten miettimään, haluanko nostaa tarjoustani, ts. kannattaako se, ja kuinka paljon asuntoa oikeasti haluan. Kyse ei sinänsä ole mitenkään kauhean isosta summasta, mutta tällä hetkellä se tekisi lompakkooni aika ison loven, koska asunto tulee muutenkin hieman kalliimmaksi, kuin nykyinen. Kinkkinen tilanne. Toisaalta, elämässä pitää uskaltaa välillä riskeerata, ja olenhan juuri etsimässä uutta työpaikkaa. Siinä voi tietysti mennä vielä hetkinen, ennenkuin uuden työn löydän, mutta en aio vaihtaa, jos en saa huomattavasti isompaa palkkaa. Nykyinen palkkani on käytännössä kolmen vuoden takaisella tasolla, ja nykypäivänä meininki on muutenkin vähän se, että alkupalkka pitää saada aina mahdollisimman korkeaksi, ja jos haluaa isompaa palkkaa, niin sitten pitää vaihtaa työpaikkaa.

Kinkkistä. Mutta mä niin kovasti haluaisin sen kämpän... Tarvitsen ehdottomasti vaihtelua, ja olen muutenkin kärvistellyt monta talvea tässä asunnossa, eli nyt on jo aika tehdä asialle jotain!

Eilen täällä oli pyhäpäivä, eli periaatteessa vapaapäivä. Pyysin kuitenkin esimiehiltäni luvan tehdä töitä, koska Suomessa ja Ruotsissa oli ihan tavallinen arkipäivä, ja tämä viikko on ollut niin hirveän kiireinen, että en millään ole saanut töitäni edes ajan tasalle. Pomoni on kaksi viikkoa lomalla, ja vaikka uusi kollega onkin tosi hyvä, niin luonnollisesti kolmen viikon jälkeen ei voi odottaa, että hän tekee saman määrän töitä, kuin me. (Vaikka täytyy kyllä sanoa, että hän on jo nyt parempi, kuin pomoni...) Eilen sitten istuin kotona koneen ääressä koko päivän ja tein töitä, ja saan siitä vielä hyvät ylityökorvauksetkin. Jos en olisi tehnyt töitä eilen, joutuisin tekemään ne ensi viikolla, ja ilman erillistä korvausta... Norjalainen työkaverini, jonka piti siis alunperin yksin päivystää eilen meidän tiimin puolesta, oli kyllä tosi kiitollinen, että tein eilisen päivän hänen kanssaan, hän ei olisi siitä mitenkään selvinnyt yksin.

Illalla sitten menin vielä asunnon katsomisen jälkeen ystäväni luo. Hän oli lähdössä Suomeen syyslomalle ja kutsunut muutaman vieraan viettämään iltaa heille. Oli oikein mukavaa. Kotona olin joskus varmaan puolenyön aikoihin. Tänään on vähän sitten väsyttänyt, koko viikko on ollut aika rankka muutenkin. Onneksi huomenna saa vielä laiskotella.