Syyskuun viimeinen päivä, ja siis kolmas kvartaali, on onneksi takana. Iltapäivä oli jo suhteellisen rauhallinen ja luulin pääseväni jopa vähän aikaisemmin lähtemään pois toimistolta. Loppujen lopuksi meni sitten kuitenkin vähän ylitöiksi, ei onneksi kovin pahasti. Mutta koska pääsin lähtemään töistä sen verran myöhään, päätimme jättää ystäväni kanssa suunnittelemamme lehtikuvanäyttelyn katsomisen jollekin toiselle päivälle, kun ei kannata maksaa kallista lippua ja sitten juosta näyttelyä kiireellä läpi. Istuimme ostarin sushi-ravintolaan juttelemaan ja syömään jotain. Sain ystävänikin maistamaan sushia. Mähän olen tosi sushi-fani, Japanissakin se oli yksi kohokohta, kun pääsin sushibaariin. 

Lokakuu alkoi viileänä ja harmaana. Vettä ei sentään satanut, ja päivällä jopa vähän aurinkokin paistoi. Tykkään syksystä, olen tosi syksyihminen. Viimeinkin voi hengittää, kun ei ole liian kuuma ja muutenkin olen aina jotenkin paljon energisempi ja iloisempi syksyllä. Tykkään syksyn väreistä, ja nautin kirpeistä ja raikkaista aamuista ja päivistä. Jossain mielessä pidän myös niistä pimeistä, sateisista syysilloista, silloin on kiva vain käpertyä sohvalle kirjan kanssa tai katsomaan elokuvaa.

Aamulla toimistolle mennessäni tavalliseen aikaan meitä oli siellä ehkä neljä. Päivä olikin onneksi tosi hiljainen, ja jotenkin tuli se sama väsymys, joka yleensä aina tulee kovan väännön jälkeen. Oli ihan vetämätön olo, eikä meinannut saada niitä vähiäkään töitä tehtyä. Varsinkin, kun tietää, ettei niillä edes ole mikään kiire. Esimiehemme tulikin neljän aikaan kyselemään, että olettehan kaverit kohta lähdössä kotiin... Loppujen lopuksi käsky kävi niin, että hän ei halua nähdä ketään puoli viiden jälkeen toimistolla. Meitä ei tarvinnut monta kertaa käskeä!

Laitoin tänään yhden työpaikkahakemuksen Suomeen. Huomasin ilmoituksen eilen, ja ensin vain lähinnä pilailin ajatuksella, että pitäisikö hakea paikkaa. Yön yli nukuttuani sitten totesin, että miksi ei. Kyseessä on oikeastaan ihan yhtä absurdi juttu, kuin että hain töitä sieltä Amerikasta, mutta voi olla, että juuri siksi saan sen. Ken tietää... Tuttavani voivat päätellä jotain, kun mainitsin hakemuksessani osaavani käyttäväni moottorisahaa. Metsurinkoulutustani en juuri ole hakemuksissani tähän asti maininnut, sillä en tee työkseni mitään sellaista, mihin sitä tarvittaisiin. Ei, en myöskään hakenut metsurin töitä, enkä mitään muutakaan "epätoivoista", kunhan-vain-töitä-löydän -juttuja. Mutta koskaan ei tiedä, mihin sitä päätyy! Vielä pitäisi pari hakemusta laittaa menemään, Suomeen nekin. Niissä on vielä hakuaikaa muutama päivä jäljellä, eli varmaan viikonloppuna teen ne valmiiksi. Olenkin taas saanut pari sähköpostia, jossa pahoitellaan ettei valinta tällä kertaa osunut minuun. En kuitenkaan ole edelleenkään lannistunut tilanteesta.