Tänään ajattelin valittaa sydämeni kyllyydestä. Mutta sitten luovuin ajatuksesta. Se ei olisi kivaa luettavaa ja muutenkin kovin tylsää. Työjuttuja siis vain. Työpäivä oli ihan kamala, mutta se siitä. Tai oli tässä päivässä jotain hyvääkin: työpaikalle mennessäni kaikki ihanat työkaverini kyselivät vointiani ja kertoivat olevansa iloisia, että olen taas töissä. Kuinka tällaisista kollegoista voi luopua?

Laitoin tänään taas menemään yhden työpaikkahakemuksen. Kyseessä oli avoin hakemus eräälle head hunterille. Toivotaan, että onnistaa. Viime aikoina ei ole ollut kovin paljon sellaisia paikkoja haussa, jotka olisivat kummemmin kiinnostaneet. Ja pitää nyt harkita omat liikkeet tarkoin tai siis seurata tilannetta meillä töissä. Ei kannata tehdä mitään harkitsematonta.

Illalla olin taas näyttelyn avajaisissa. Tällä kertaa hauskoja elokuvajulisteita 60 ja 70-luvuilta. En ollut paikalla kauan, jotenkin rupesi tungos ahdistamaan. Kotimatkalla meinasin jäätyä, lämmintä on pari astetta ja vettä sataa. Vettä ei onneksi ole kovin paljon viime aikoina satanut, eli sen puoleen ei voi valittaa.