Viime viikot on menneet odotellessa. Yhtäkkiä kaikki on pysähtynyt, eikä kukaan osaa päättää. Ehkä kaikki sitten tapahtuu ythäkkiä, eikä sitten edes meinaa pysyä perässä. Toivotaan niin. Työpaikan suhteen siis tiedän sen verran, että haastatteluni onnistui oikein hyvin, ja että he haluavat joka tapauksessa tarjota mulle jotain paikkaa, mutta ei vielä tiedetä, mitä. Olen kuitenkin päättänyt, että jos palkka on yhtään parempi kuin nyt, niin otan paikan vastaan, kokemuksen takia. Olen taas ruvennut miettimään miten järkevää tai järjetöntä täällä oleminen on, ja ehkä pitäisi kuitenkin yrittää päästä jonnekin muualle. Voisin olla tuolla uudessa työpaikassa vuoden verran, ja katsella sitten tilannetta taas uudestaan. Siinä vaiheessa mulla olis kokemustakin enemmän, ja maailman työtilannekin varmaan on vähän parempi siinä vaiheessa. Vaikka maailmantalous onkin kääntynyt jo nousuun, myös työttömyys nousee edelleen.

Kevät tuli tänne yhtäkkiä. Parissa päivässä kaikki lumi suli pois, ja lämmintä on toistakymmentä astetta. Tosin huomenna tulee ilmeisesti taas kylmää ilmaa jostain, ja tän vaihtelun tunnen kyllä päässäni. Olen pari päivää kärsinyt migreenistä, joka ei meinaa mennä ohi millään. Mulla ei ole ollutkaan migreeniä taas pariin kuukauteen, eli sen puoleen on mennyt kyllä ihan hyvin.

Muutenkin olen kyllä viettänyt aika hiljaiseloa. Olen edelleen vain nauttinut uudesta ihanasta kodistani ja lepäillyt. Ehkä olen vähän loman tarpeessa, enhän ole ollut lomalla moneen kuukauteen, mutta vielä pitäisi tämä maaliskuu kestää. Huhtikuussa voi sitten ottaa taas lomaa, tai jos saan sen uuden työpaikan, ajattelin pitää siinä välissä viikon tai kaksi vapaata, jos vain suinkin mahdollista.

Toki olen jotain ohjelmaakin järjestänyt, ollut oopperassa (täällä on yksi maailman kauneimmista oopperataloista) ja näyttelyn avajaisissa, pidimme yhdistyksen vuosikokouksen, jossa mut taas valittiin rahastonhoitajaksi jne. Mutta ei siis mitään kummempaa. Hiljaiseloa vain.