Aika menee viikonloppuna aina ihan liian nopeasti. Vaikka en tällekään viikonlopulle ollut suunnitellut mitään kummempaa, niin aika on mennyt tosi nopeasti ja tuntuu, että ties vaikka mitä tekemistä olis... Perjantai-illan tosin vietin ihan rauhallisesti kotona rentoutuen ja menin nukkumaan aikaisin. Nukuinkin melkein kellon ympäryksen, eli taisin olla oikeasti aika väsynyt. Ei mulla mitään univajetta ole, nukutti vain kovasti. Lauantaina sain viimeinkin television, taas täältä poismuuttavilta suomalaisilta. Televisio toimii hyvin ja kelpaa kyllä mulle, en ainakaan toistaiseksi suunnittele ostavani uutta, on noita rahareikiä ihan tarpeeksi muutenkin. Iltapäivällä menin sitten lähetystöön suomi-koulun joulujuhlaan. Lapset oli suloisia ja ihan tuli mieleen omat ala-asteen joulujuhlat. Täällä suomi-koulu toki on vain "viikonloppukoulu", eli kaikki lapset käyvät viikot eri koulua ja suomi-koulu on tarkoitettu suomen kielen ja kulttuurin opiskelua ja ylläpitoa varten. Itse olin juhlassa sen takia, että hoitelen yhdistyksen ja koulun raha-asioita, ja menin sitten niitä järjestelemään, vastaanottamaan kuitteja jne. Illalla vielä ystäväni tuli luokseni, tarkoituksenamme oli paistaa pipareita, mutta siitä ajatuksesta luovuttiin.

Tänään haahuilin läheisessä ostarissa tuntikaupalla. Mun piti mennä sinne vain ostamaan muutama asia, mutta loppujen lopuksi olin siellä ties kuinka kauan. En kuitenkaan yksin, vaan loppujen lopuksi meitä oli neljä suomalaista siellä viettämässä sunnuntai-iltapäivää. Mun piti kyllä sitten kiirehtiä kotiin, kun vuokranantaja lupasi miehensä kanssa tulla korjaamaan tiskikonetta. Kone tuli onneksi kuntoon, vika oli asentajissa: olivat unohtaneet ottaa poistoletkun päässä olevan tulpan. Käytännössä siis konetta ei ole koskaan käytetty... Paistoin vielä pipareita, jotka piti siis paistaa eilen. Osa niistä vähän kärähti, uusi uunini vaatii vielä vähän totuttelua. Nyt olen tuntikaupalla tallennellut koneeltani kuvia ja muita tiedostoja ties vaikka minne, jotta saan viimeinkin asennettua uuden käyttöjärjestelmän. Kuvia vain on niin hirvittävän paljon ja tiedostot isoja, että aikaa on mennyt pelkästään jo niiden tallentamiseen tunteja. Ehkä koneenikin on "hieman" hidas, ja se jostain syystä pilaa osan CD-levyistä, mutta ei auta. Olisi katastrofi, jos vaikka Korean tai Japanin-kuvani katoaisivat jonnekin. Pitäisikin jossain vaiheessa ottaa projektiksi teettää niistä paperikuvia.

Naapurit alkavat olla hieman äänekkäitä, kummallakin puolella asuu ulkomaalaisia (ihan niin kuin en itse olisi sellainen) ja toiselta puolelta kuuluu jatkuvasti kova jumpsuttava musiikki, joskus jopa yöllä niin että herään siihen. Yläkerran naapuri tuli sitten tänään kyselemään, että häiritseekö mua toisella puolella oleva nuoripari, heidän yläpuolellaan kun ei meinaa saada nukuttua... Se meteli ei onneksi kuulu tänne, vain se musiikki. Lupasin kyllä auttaa ja tukea asian kanssa, ja vuokranantajani sanoi samaa. Asia yritetään hoitaa jotenkin järjevästi. Muuten kyllä tykkään tästä talosta juuri siksi, että tässä näkyy asuvan paljon nuoria ja näköjään myös ulkomaalaisia. Entisessä talossa oli lähinnä vain vanhoja ihmisiä, jotka valittivat joka asiasta ja puuttuivat koko ajan toisten asioihin...

Aamulla satoi lunta, kun avasin verhot, se oli oikein mukava yllätys. Harmi vain, että siitä ei jäänyt yhtään jäljelle, olisi ollut mukava saada kunnon talvi edes vähäksi aikaa. Ensi viikoksi on kuitenkin ilmeisesti luvattu enemmänkin lumisadetta ja pakkasta myös. Ehkä saadaan tänäkin vuonna valkoinen joulu!

Tänään tajusin ekan kerran, että tähän asti olen jotenkin vältellyt tänne juurtumista. Olen jotenkin ollut täällä "enemmän tai vähemmän pysyvästi" ja vähän aikaa sitten mietin sitä Suomeen paluuta. En edelleenkään tiedä, jäänkö tänne pysyvästi tai edes sitä, että kuinka pitkäksi aikaa, mutta jotenkin tähän asti olen koko ajan ajatellut asiaa -lähinnä alitajuisesti- niin, että tämä on vain väliaikaista. Tänään tajusin ensimmäisen kerran, että ehkä tämä onkin pysyvää tai oikeasti pitempiaikaista. Pienet asiat tekevät sen tunteen, uskallan ystävystyä niin, etten ajattele hyvästien jättöä, olen ostanut pyykkikoneen jne. Ei ehkä ulkopuolisesta kuulosta kovinkaan kummoiselta, mutta jotenkin.. Nyt on hyvä näin. Pahin levottomuus on ainakin toistaiseksi laantunut. Saa nyt sitten nähdä, kuinka kauaksi aikaa...

Ensi viikosta tulee taas kiireinen, olen lupautunut menemään taas ties mihinkä kissanristiäisiin, mutta hyvä niin. Ainakin menee aika nopeasti...