Aamulla kello herätti klo 6. Ei olis kyllä yhtään huvittanut nousta niin aikasin, mutta ei auttanut, olin mennyt ilmoittautumaan sinne ruotsinkurssille, ja sieltä ei voi olla pois, paitsi jos on pätevä syy, eli loma, sairasloma tai työmatka. Tunnit ovat maanantaisin ja perjantaisin klo 8, mutta matkaan mun pitää varata vähintään 40 minuuttia. Enkä tykkää rynnätä paikasta toiseen, vaan mielellään ihan rauhassa ensin laitan tietokoneen päälle, luen aamun uutiset ja sähköpostit... Onneksi viikonlopun kellonsiirto vähän helpotti heräämistä! Tunti meni ihan ok, aika paljon on sanat hukassa ja taivutuksetkin menee miten sattuu, mutta ehkä se siitä. Ja tietysti opettaja yrittää korjata suomenruotsin ääntämystä riikinruotsiksi...
Muuten olin koko päivän ihan hepulissa. Johtui kyllä varmaan ihan siitäkin, että join vähän liikaa kahvia, tai ainakin tavallista enemmän. Töistä ei meinannut tulla oikein mitään, sähläsin vain edestakaisin, autoin uutta työkaveria, ramppasin puhelimessa... Välillä piti mennä jäähyllekin, kun rupesi taas ärsyttämään toisten hölmöydet ja virheet, joita joudun korjaamaan. Kaikkihan meistä tekee virheitä, mutta kyse on ihan perusasioista ja kuitenkin tosi tärkeistä säännöistä, joita täytyy noudattaa kaikkien. Eikä välinpitämättömyys tai laiskuus ole mikään selitys, ja joskus sitä pitää vain niellä ylpeytensä ja kysyä, jos ei osaa, eikö? Mä en saa omiakaan hommia tehtyä ja sitten aika menee vielä tuommoisten korjaamiseen. Vähän otti päähän taas vaihteeksi.

Toinen esimiehistäni kysyi, mitä mieltä olen siitä mulle tarjotusta mahdollisuudesta hakea talon sisällä toista paikkaa, ja sanoin, että en aio sitä hakea. Hän oli ihan samaa mieltä, ts. ei ollut yhtään yllättynyt päätöksestäni, ja ihan iloinenkin siitä, sillä ei halua päästää mua pois. Hänhän ei siis luonnollisestikaan tiedä, että olen hakemassa töitä talon ulkopuolelta... Hän kuitenkin sanoi, että meidän pitää siis miettiä jotain ratkaisua, jotta saadaan tiimimme toimimaan. Saas nähdä. En jaksa enää kauheasti uskoa lupauksiin.

Jouduin myös jännittämään sitä asuntoasiaa iltapäivään saakka, mutta mä sain sen! Vähän koville se otti, ja tulihan se vähän kalliimmaksi, kuin ajattelin, mutta mietin sitten, että jos sen takia nälkään kuolen, niin ainakaan en palele kuollessani. Tuli sitten vähän kiire kerätä vuokratakuut, kun ne pitää maksaa jo huomenna, ja palkkaa saan vasta kahden viikon päästä. Vähän soittelemalla se kyllä sitten onneksi järjestyi. Oon nyt niin innoissani tuosta muutosta, vaikka en siis oikeasti muuta kuin 20 metriä vasemmalle! Asunto on kuitenkin niin ihana, ja lisäksi se vielä maalataan ennen mun muuttoa sinne, eli se on sit tosi hyvä. Muutan siis 1.12. Tuskin maltan odottaa siihen saakka!

Olen ihan varma, että tän muuton myötä kaikki muutkin asiat lähtee pikkuhiljaa purkaantumaan ja kaikki menee just niin kuin niitten pitääkin mennä!