Tänään töissä lounaalla käydessämme yhtäkkiä huomasin, että meitä oli pöydän ääressä kahdeksan, ja edustimme kuutta eri maata kansalaisuuksiemme puolesta: Kiinaa, Moldovaa, Unkaria, Slovakiaa, Serbiaa, Romaniaa ja Suomea. Ja meitä olisi voinut olla vielä useammasta maasta, jos olisimme ottaneet mukaan vielä lisää lähimpiä työkavereitamme. Hauskaa. Juuri tästä kansainvälisyydestä pidän. Muuten päivän tunnussana on selviytyminen. Työpäivät menevät siis vain sillä meiningillä, että kunhan nyt taas edes tästä päivästä selviän. Onneksi ei ole kauhean kiire, ja pääsen normaaliaikaan pois.

Eilisen kauniin aurinkoisen päivän jälkeen tänään taas satoi vettä tuutin täydeltä. Tällaista on luvattu kai koko viikoksi. Pidän syksystä, mutta en pidä marraskuusta. On niin kiva vain olla kotona ja lukea ja laiskotella viltin alla, oikein mitään muuta ei huvitakaan tehdä. Suomesta kaipaan tällä hetkellä eniten saunaa. Sitä omaa, pientä saunaani, joka mulla oli viimeisimmässä asunnossani siellä. Se olisi niin ihana juuri nyt, kun on niin kylmää ja sateista... Täällä kylmyys tosiaan menee luihin ja ytimiin.

Muuten kyllä olen huomannut, etten Suomesta juuri muuta kaipaakaan sinänsä. Itseasiassa, en edes paljon ajattele asiaa. Sen jälkeen, kun päätin, että jään tänne, en ole sitä juurikaan mietiskellyt. Koko päätös tuntuu hyvältä näin. Ei se tietenkään tarkoita sitä, ettenkö haluaisi Suomessa käydä, mutta juuri nyt on hyvä näin.

Eilen illalla meni pitkään yhdistyksemme hallituksen kokouksessa. Mietimme tulevia tapahtumia, adventtikirkkoa, kauneimpia joululauluja sekä yhdistyksemme 10-vuotisjuhlaa. Kaikki nuo, ja paljon muutakin on reilun viikon sisään, ja kaikki vielä mun muuton kanssa samalla viikolla. Kivaa kuitenkin, että tapahtuu paljon kaikenlaista. Ainakin se pitää ajatukset poissa työasioista, vaikka joulukuu on kyllä koko vuoden kiireisin kuukausi.