Tää viikko on mennyt taas ihan hirvittävää vauhtia. Töitä on ollut tosi paljon, ja jo se on vienyt kaikki voimat. Ylitöitä en ole kuitenkaan onneksi joutunut juurikaan tekemään edellenkään. Töitten lisäksi ohjelmaa on myös ollut ihan tarpeeksi ja tuleva muutto vaatii omat järjestelynsä.

Tiistaina katseltiin taas suomalaista elokuvaa. Tällä kerralla oli vuorossa Joulutarina. Olin lukenut kirjan vähän aikaisemmin, mutta pidin elokuvasta enemmän. Yleensähän kirja on parempi, mutta tässä tapauksessa kirja on kirjoitettu jälkeenpäin. En sano, että se mikään huonokaan olisi, mutta toimii kyllä elokuvana paremmin. Tietysti suomalaisen, Lapissa asuneen silmään pistää elokuvan jouluaaton kirkas auringonpaiste... Mutta pikkuasia. kysehän on sadusta muutenkin.

Töissä ei mitään isoja muutoksia. Itse työstä kyllä tykkään edelleen, mutta muuten aika usein tulee mieleen, että mitähän mä siellä edelleenkin teen. Ehkä sille on oma tarkoituksensa. Norjalaisen kollegani kanssa perjantaina jo pidimme pienen palaverin esimiehemme kanssa, halusimme kuulla hänen mielipiteensä ja myös selityksen erääseen asiaan. Hän oli kyllä ihan avulias, selitti asioiden laidan ja myös myönsi sen, että asiat eivät tällä hetkellä ole niin kuin niiden pitäisi olla. Toistaiseksi ei vain ole löytynyt mitään ratkaisuakaan.

Eilen ystäväni tuli purkamaan kanssani vaatekaappejani. Olin elätellyt toiveita, että toista niistä ei tarvitsisi purkaa, vaan sen voisi siirtää uuteen asuntooni kokonaisena, mutta sain vinkin, että Ikean isoja kaappeja ei ole tehty liikuteltaviksi. Purimme sitten molemmat. Ystäväni osti toisen kaapeista, joten yöllä sitten vielä kuskasimme sen hänen luokseen, onneksi saatiin kyyti järjestettyä.

Tämä päivä meni juostessa, aamulla lähdin ystäväni luokse, josta jatkoimme paikalliseen pieneen luterilaiseen kirkkoon adventtijumalanpalvelukseen. Pappina oli suomea erittäin hyvin ja kauniisti puhuva paikallinen. Itse jumalanpalvelus oli ennemminkin Suomi-koulun tapahtuma, jossa pienet koululaiset lauloivat ja myös lasten äidit olivat harjoitelleet pari laulua. Tunnelma oli oikein mukava. Joidin samalla myös yhdistyksen ja Suomi-koulun raha-asioita. Jumalanpalveluksen jälkeen vielä jäimme siivoilemaan paikkoja ja tiskaamaan. Sieltä sitten vauhdilla ruokaostoksille ja syömään. Siinä vaiheessa meinasi tulla vähän väsy, mutta kahvia saatuamme päätimme ystäväni kanssa kuitenkin lähteä rekrypäiville, jonne olimme luvanneet mennä. En puolen tunnin aikana ehtinyt kuin 10 metrin päähän ovelta, kun joka välissä tapasin tuttuja ja jäin suustani kiinni tai puhelin soi. Onneksi kerkesin kuitenkin kiertää paikan pikaisesti läpi. Varsinkin Helsingin ja Cimon edustajat olivat kiinnostuneita kuulemaan paikallisten suomalaisten kuulumisia. Sitten pitikin jo tulla kauhealla vauhdilla kotiin, kun olin pyytänyt uuden asunnon avaimet tänään. Sainkin ne sitten käteeni ja hoidimme loput sovittavat asiat.

Yksin jäätyäni istuin vain sitten vähän aikaa tyhjän asunnon lattialla ja katselin ympärilleni. Oli vain niin ihanan hiljaista ja rauhallista. Yritin myös totuttautua ajatukseen, että kyseessä on uusi kotini. Olenhan sitä jo kauan odottanut, mutta hassua silti. Ja kun kerran avaimet olin jo käteeni saanut, niin vein sinne jo ensimmäisen kassillisen tavaraa. En ole hommannut muuttolaatikoita, vaan ajatuksena on vain kantaa kaikki tavarat isoilla Ikean kasseilla sun muilla sinne, ja purkaa saman tien. Kaikkea ei ihan heti saa paikalleen, mutta kunhan ne on siellä samassa tilassa, niin niitä voi sitten järjestellä ajan kanssa. Ystäväni tuli vielä käymään, olimme ajatelleet, että viemme toisen kaapin jo sinne ja kasaamme sen, mutta siihen ei enää voimat oikein riittäneet.

Huomenna on vuorossa piparinpaistoa ja varmaan vähän lisää tavaroiden kantamista. Jos saan jonkun kaveriksi, niin kasaan vaatekaapinkin valmiiksi, niin voi viedä vaatteet suoraan kaappiin.

Olen myös ostanut uuden ruokailyryhmän. En ole tosin sitä vielä saanut. Haaveilemani Ikean Jokkmokk-ryhmä sattui olemaan juuri alennuksessa, tarjos on voimassa maanantaihin saakka. Työkaverini mies oli sen huomannut, ja koska he olivat ostamassa samanlaista itselleen, niin ostivat sitten samalla mullekin. Ko. ryhmä ei maksa täällä muutenkaan kuin noin 100 euroa, mutta nyt sille jäi hintaa alle 70 euroa. Ei mikään huono ostos. Pyykkikoneen lisäksi olen nyt sitten ostanut ensimmäisen ikioman ruokailuryhmänkin. Olen kyllä ollut tuon asunnon kanssa jotenkin tosi onnekas, nyt on ollut tosi hyviä tarjouksia juuri niistä asioista, mitä olen tarvinnut, esim. netin saan nyt kolmeksi kuukaudeksi ilmaiseksi. Kyllähän tämä muutto kalliiksi tulee siltikin, mutta uskon, että se kannattaa ja on hyvä siirto tässä vaiheessa.