Viikko on sujunut ihan yhtä vauhdikkaasti, kuin alkoikin. Keskiviikkona sain vieraakseni "vara-äitini" maalta, ja suuntasimme illaksi taiteiden palatsiin Lahti sinfonian konserttiin. Ennen konserttia ja väliajalla oli lähetystön järjestämä vastaanotto kutsuvieraille. Olin saanut liput konserttiin ja kutsun tuonne vastaanotolle myös. Konsertin kohokohta oli varmaankin Sibeliuksen Finlandia, jonka orkesteri soitti lopuksi, ainakin se sai kylmät väreet kulkemaan selkäpiitä pitkin. Olin tosin konsertin aikana sen verran väsynyt, että en oikein osannut rentoutua kunnolla ja keskittyuä konserttiin, odotin vain, että pääsen kotiin nukkumaan. Nukkumaanmeno tosin viivästyi aikalailla, kun vielä juttelimme pikkutunneille saakka. Torstaiaamuna sain ruokailuryhmän, jonka työkaverini mulle osti viikonloppuna, ja torstai-iltana kasasin pöydän ja neljä tuolia, enää ei tarvitse syödä sohvalla. Ryhmä vähän etsii vielä paikkaansa keittiössä, mutta eiköhän se siitä ajan mittaa löydy.
Lauantaina lauloimme kauneimpia joululauluja läheisessä luterilaisessa kirkossa. Tilaisuuden veti tällä kertaa helsinkiläiskuoro SonorEnsemble, johtajanaan Hanna Remes. Tilaisuus oli ihana, ja vaikka joulun tunnelmaa ei vielä oikein ole, kun lämmintäkin on melkein kymmenkunta astetta, niin kauniit, suomalaiset joululaulut kyllä olivat ihanaa kuunneltavaa. Tilaisuuteen oli tullut ihan mukavasti väkeä.
Tänään päivällä järjestelin loppuja tavaroitani, kohta onkin kaikki jo paikallaan. Vähän tarvitsen vielä kaappeja ja hyllyjä tai vastaavia, mutta pikkuhiljaa sitten nekin. Kävin vielä päiväkävelyllä linnavuorella, huomasin, että asunnoltani pääsee sinne melkein suoraan portaita pitkin. Portaita on kyllä aika monta, mutta hyvää kuntoharjoittelua sekin, kun niitä kiipeää. Iltapäivällä nukuin vielä pari tuntia ennen lähetystön itsenäisyyspäivän vastaanottoa. Eilinen kuoro esiintyi siellä laulamalla Finlandian sekä Maamme laulun. Oikein kaunista taas. Vieraiden joukossa oli paljon tuttuja ja yritinkin vaihtaa kuulumisia mahdollisimman monen kanssa. Lähetystöstä sitten jakoimme vielä Kauppa Killan järjestämiin juhliin, mutta aika pian väsymys voitti ja piti tulla kotiin. Oli kuitenkin oikein hieno itsenäisyyspäivä, ja vaikka sitä täällä kaukana Suomesta juhliikin, niin ei sen merkitys muutu. Ehkä sen tajuaa jollain tavalla vielä konkreettisemmin - siis että on vapaan ja itsenäisen valtion kansalainen, jolla on mahdollisuus vapaasti kulkea maailmalla. Ja täällä me muiden vapaiden suomalaisten kanssa yhdessä juhlimme kotimaamme itsenäisyyttä. Juhlien jälkeen taksia odottaessamme vielä näimme jonkun rakennuksen parvekkeella roikkuvan suomen lipun, joka sopi tilanteeseen todella mainiosti.
Ensi viikolla on vielä vähän lisää juhlintaa ja muuta ohjelmaa, mutta kohta helpottaa.
