En mä kyllä mitään kohtausta oikeasti järjestänyt, vaikka kovasti teki mieli. Töissä vain alkaa olla mitta aika täysi ja pyysinkin esimieheni neuvotteluhuoneeseen pieneen neuvotteluun (mulla siis on kolme esimiestä: team leader eli "pomo" vaikka ei hän sitä kyllä oikeasti ole, hän on vain team leader ja tällä hetkellä Israelissa. Sitten on esimies 1 ja esimies 2 ja oikeastaan on sitten vielä yksi, eli esimies 3. Monimutkaista, eikö? Isoissa firmoissa pitää olla paljon pomoja). Kyseessä oli siis esimies nr1 ja sanoinkin hänelle asiat aika suoraan. Ongelmana vain on se, että tiedän ettei sillä ole mitään merkitystä, eikä mitään kuitenkaan tapahdu. Yritän nyt vain kestää jotenkin siihen saakka, kunnes löydän jotain muuta. Olen kehittänyt pari varasuunnitelmaakin jo, että jos en löydä mitään, niin sitten voin mennä väliaikaisesti tekemään jotain ihan muuta vain kokemusta kerätäkseni. Siis siihen saakka, että löydän sen paikan, mitä sitten haluan pitempään tehdä. Tilanne alkaa olla vain jo todella turhauttava... Ehkä mun väsymys vielä tekee oman osansa, olen ensi viikon lomalla, ja viimeiset päivät ennen lomaa ovat aina ihan yhtä vaikeita.

Saatiin pari uutta työkaveriakin. Meidän tiimiin tuli unkarilainen tyttö, vaikuttaa ihan mukavalta ja pätevältä, ja lisäkäsiä todella tarvitaankin. Toiseen tiimiin taas tuli tyttö, joka on etniseltä taustaltaan kiinalainen, mutta käsittääkseni hän on amerikan kansalainen. Tällä hetkellä meidän osastoltamme löytyy siis n.15-20 eri kansalaisuutta ja puhumme n.25 eri kieltä. Näistä päivittän voi kuulla noin kymmentä.

Olen joka päivä selannut läpi uudet työpaikkailmoitukset, mutta muutamaan päivään ei ole tullut vastaan mitään kauhean mielenkiintoista.

Eilen oltiin yhden ystäväni kanssa taidenäyttelyn avajaisissa. Kyseessä oli sama galleria, jonka avajaisissa olin viimeksi. Silloin siellä oli georgialaisen (vai pitäisikö sanoa gruusialaisen) taiteilijan näyttely, ja tällä kertaa esillä on unkarilaisen taiteilijan töitä. Olimme paikalla tunnin verran ja jatkoimme sitten vielä postiin. Täällä postissa käynti on aina oma operaationsa, ja lähdin ystäväni mukaan varmuuden vuoksi tulkiksi. Kaikki meni tällä kertaa onneksi hyvin.

Tänään sitten oltiin Elina Hirvosen esikoisteoksen käännöksen julkistamistilaisuudessa, jossa itse kirjailijakin oli paikalla. Elina oli kyllä todella symppis tyyppi! Lähdin sieltä sitten jotenkin niin tohkeissani pois, että vasta matkalla tajusin, että unohdin kiittää häntä ja toivotella hyvää kotimatkaa. Itseasiassa ajatuksenani oli haastatella häntä heidän Afrikka-kokemuksistaankin, mutta se nyt sitten jäi.

Tänään muuten oli 26-27 astetta lämmintä ja huomiseksi luvattiin vielä enemmän. Lokakuussa! No, ehkä kuitenkin mieluummin tämä, kuin lumisadetta...