Täällä vappu ei ole niin iso juhla kuin Suomessa. Vappuaatto on ihan tavallinen päivä, eikä vappuun muutenkaan kauheasti valmistauduta. Vapunpäivä on tietysti pyhäpäivä, ja silloin järjestetään jonkun verran erilaisia kyläjuhlia sekä puolueet pitävät poliittisia palopuheitaan. Vappu ei kuitenkaan ole yhtä iso juhla kuin Suomessa. Paikalliset suomalaiset järjestävät täällä Suomen perinteiden mukaan kuitenkin vappupiknikin, johon itsekin osallistuin neljättä kertaa. Olimme sopineet ystävieni kanssa että ostamme evästä mukaan. Lauantaiaamuna sitten yhtäkkiä tajusin, että eiväthän kaupat olekaan auki, eikä kaapistani löytynyt oikein mitään viemistä. Laitoin ystävälleni viestin, että apua, oma osuuteni ei onnistu, kun unohdin ettei kaupat ole auki. Hän sitten soitti nauraen, että mitä, onko kaupat kiinni...!?! No, onneksi saimme ruokaa sen verran kasaan, ettemme ihan tyhjin suin jääneet, enkä ole varmaan ennekään juuri mitään sinne mennessäni vienytkään, tärkeintä on ollut ystävien tapaaminen. Kaupan aukioloaikojen kanssa sekoilu johtui muuten ihan siitä, että kaupat on täällä periaatteessa aina auki, ja eilenkin olisi tietty löytynyt joitan aukiolevia putiikkeja, mutta emme sitten jääneet asiaa sen enempää miettimään.

Piknikillä oli taas oikein mukavaa. Siellä oli paljon ihmisiä, täällä enemmän tai vähemmän vakituisesti asuvia suomalaisia, ehkä jonkun verran lomailijoita ja opiskelijoita. Vaihdoimme kuulumisia kuumassa, paahtavassa auringonpaisteessa ja söimme suomalaisia munkkeja kuohuviinin kera. Sain taas hyviä vinkkejä, ja solmin uusia tuttavuuksia. Kaiken kaikkiaan taas mukava päivä. Ja jostain syystä olin taas viimeinen, joka piknikiltä poistui, jäimme sinne vielä ystäviemme kanssa juttelemaan. Toiset jatkoivat vielä kaupungin yöelämään, mutta mä päätin tulla kotiin. Herään nykyään kuuden jälkeen kirkkaaseen auringonvaloon, joten illalla alkaa nukuttamaan viimeistään pimeän laskeuduttua, ja kuuma aurinko sekä kuohuviini myöskin teki tehtävänsä.