Aamupäivä on mennyt lähinnä laiskotellessa. Nukuin tavoistani poiketen aika pitkään, mutta ehkä se johtui siitä, että pari edellistä yötä on jäänyt vähän lyhyeksi. Eilen illalla mentiin vielä katsomaan ja kuuntelemaan englantilaisen The Tiger Lilliesin konserttia, joka oli aika hyvä. En heitä entuudestaan tuntenut, mutta lähdin mukaan ihan senkin takia, että olen aina kiinnostunut kaikesta uudesta ja erilaisesta. Konsertti venyi aika pitkäksi teknisten ongelmien takia, mutta eihän meillä ollut sinänsä mihinkään kiirekään. Konsertista jatkettiin vielä yliopistolle, jossa oli meneillä avoimien ovien yö. Ideana hyvä ja kävijöitä olikin ollut mukavasti. Tosin ehdittiin sinne sen verran myöhään, että suurin osa ohjelmasta oli jo mennyt, mutta tavattiin siellä tuttuja, joiden kanssa sitten jäimme vielä lasilliselle ja juttelemaan. Yöbussilla kotiin ja jostain syystä olin vielä niin virkeä ja hyvällä päällä, että jatkoin touhuilua kahteen asti yöllä, joka ei ole mulle mitenkään tavanomaista. Piti vain saada yksi asia pois päiväjärjestyksestä, ja hiljainen yö oli siihen kaikista paras ajankohta.

Onneksi olin luvannut lähteä tuonne konserttiin, sillä muuten olisin varmaan jäänyt ylitöihin. Olen luvannut itselleni -ja muillekin- että en tee ylitöitä, mutta eilen olisin varmaan jäänyt toimistolle vielä roikkumaan joksikin aikaa. Nyt lähdin sieltä ajoissa, tosin podin lieviä omantunnontuskia. Mutta en olisi saanut niitä kaikkia hommia tehtyä siltikään, vaikka olisin sinne vielä tunniksi tai pariksi jäänyt.

Välillä huomaan olevani vähän laiska tän työnhaun suhteen. Kyllä mä ihan oikeasti etsin töitä ja tiedän aika tarkkaan, mitä haluan tällä hetkellä monen muunkin asian suhteen, etten nyt ihan kauhean päättämättömältä vaikuta! Huomaan vain kuitenkin, että välillä iskee oikeasti jonkinnäköinen laiskuus ja epätoivo. En jaksa selata työpaikkailmoituksia, en jaksa kirjoittaa tosi hyvää hakemusta, en jaksa olla aktiivinen. Ja kun ajattelen sitten sitä itse työpaikan vaihtamista... Pitää olla skarppina ja reippaana ja osoittaa olevansa hyvä ja sosiaalinen ja fiksu ja oppia nopeasti. Pitää nopeasti päästä porukkaan mukaan. Ja entäs sitten, jos tajuankin, että olen ihan väärässä paikassa? Vaikka haluankin vaihtaa työpaikkaa, ja ihan oikeasti haluan sitä ja jos saisin valita, niin haluaisin sen tapahtuvan nyt heti, niin on tällä nykyiselläkin puljulla omat hyvätkin puolensa ja asiat, joista oikeasti tykkään. Olenkin yrittänyt mielessäni listata paikan hyviä ja huonoja puolia. Tällä hetkellä vain valitettavasti nuo huonot puolet painavat vaa'assa enemmän.
Ja sitten kun tähän kaikkeen liitetään tuo mahdollinen paluumuutto... Kaikkien asioitten järjesteleminen ensin täällä päässä, sitten Suomessa. Ja kun tähän kaikkeen liittyy vielä se, että oikeasti pelkään sitä Suomeen muuttoa ihan hirveästi... Ihan oikeasti. Ei mua tänne muutto ole koskaan pelottanut, mutta Suomi kylläkin.
Kaikkien näitten mietteitten jälkeen tuntuu tosiaan siltä, että olisi vain helpompi antaa asioitten vaan olla niinkuin ne on ja tyytyä kohtaloonsa... Mutta enhän minä ole sellainen! Tosin just nyt tällä hetkellä olen taas ihan satavarma, että enhän mä täältä minnekään lähde. Mitä ihmettä mä siellä Suomessa muka tekisin??

Huomasin meidän kerrostalon alaoven päällä kiinteistövälitysfirman myytävänä-kyltin. Onkohan meidän koko talo myytävänä? Lisäksi aamulla löysin kankaisen nenäliinan ikkunalaudaltani. Toivottavasti se on vain lentänyt siihen jonkun parvekkeelta. Siis ei kai kukaan ole kiivennyt mun parvekkeelle ja jättänyt sitä jonkinnäköiseksi merkiksi? Olen huomannut, että kaikki kun on mahdollista...